Elina haaveili jo pikkutyttönä Peräseinäjoesta
”Niin siinä vain kävi, että lapualaisen pikkutytön Peräseinäjoelle muutosta tuli totta. Ihailin kotona käyvää tarkkailukarjakkoa, joka lähti vapaapäivinään Peräseinäjoelle. Olin myös pakannut tavaroita ja sanonut lähteväni Peräseinäjoelle.
Opiskelujen jälkeen kotiuduin Peräseinäjoelle nopeasti. Kunnantalon väki oli varmaan huolissaan, miten kolmeakymppiä lähestyvä vanhapiika viihtyy ilman tuttuja. He ottivat minut heti porukkaansa. Viihtymiseen vaikutti olennaisesti myös se, että löysin Erkkini kunnantalosta. Ja Peräseinäjoella on välittömiä, ystävällisiä eikä turhan tärkeitä ihmisiä. Koen olevani omieni joukossa.
Lapset ja lastenlapset asuvat täällä lähellä. Näin on hyvä.
Olemme asuneet parikymmentä vuotta unelmaamme Koukkarin alueella. Muistan vielä hetken, kun sanoin miehelleni, että ”hankkisin” meille vanhan Lukkarilan, jos saisin lottovoiton. Ja mies sanoi, että hän ostaisi Koukkarin talon, joka oli ollut hänen mummansa kotitalo. Kun Koukkarin talo tuli myyntiin, oli päätettävä, yritämmekö hankkia tämän 30 vuotta asumattomana olleen satavuotiaan pohjalaistalon.
Kun käännyn Ville Ritolantielle ja tulen Seinäjoen ylittävän Koukkarin sillalle, olen Peräseinäjoen kauneimmalla paikalla. Joki kaartaa Toivolanniemen, talot ja tontit ovat hyvin hoidettuja ja pohjalaistalojen rivistö on hieman korkeammalla vehmaan puuston ympäröimänä. On hienoa tulla kotiin. Unelmamme toteutui ja saamme asua Peräseinäjoella vanhassa pohjalaistalossa. Lapset ja lastenlapset asuvat täällä lähellä. Näin on hyvä.”
Elina
Kuva: Tuukka Kiviranta