Luonnonsuojelu

Natura 2000 -alueet

Seinäjoella on kuusi Natura 2000 -aluetta. Osa alueista sisältää yksityisiä luonnonsuojelualueita. Ymparisto.fi sivustolta löytyy alueista tarkemmat kuvaukset:

• Ylistaro, Nättypii FI0800103. 38 ha (hehtaaria).
• Ylistaro, Pelman metsä FI0800153, 12 ha
• Nurmo, Lapua, Peränevanholma FI0800087. 506 ha.
  Peränevanholman Natura 2000 -alue sisältää yhden yksityisen luonnonsuojelualue: 743-404-9-2 (13,5 ha).
• Nurmo, Paukaneva FI0800035. 583 ha.
  Paukanevan Natura 2000 -alue sisältää seuraavilla kiinteistöillä olevat yksityiset luonnonsuojelualueet: 743-404-13-31 (2,9 ha), 743-404-5-134 (6,5 ha), 743-404-9-114 (7,8 ha), 743-404-9-5 (7,2 ha), 743-404-2-110 (2,7 ha), 743-404-3-211 (6,4 ha), 743-404-3-51 (4,4 ha), 743-409-11-70 (10,5 ha), 743-404-3-493 (3,3 ha), 743-404-10-22 (2,1 ha), 743-404-13-93 (5,1 ha), 743-404-13-109 (2,5 ha).
• Peräseinäjoki, Jalasjärvi, Haukilamminneva FI0800030. 1061 ha.
  Haukilammenneva Natura 2000 -alue sisältää yhden yksityisen luonnonsuojelualueen: 743-413-1-153 (2,7 ha).
• Peräseinäjoki, Alavus, Virrat, Pirjatanneva FI0800028. 606 ha.
  Pirjatannevan Natura 2000 -alue sisältää yhden yksityisen luonnonsuojelualueen: 743-418-18-11 (13,6 ha).

Luonnonsuojelualueet

Seinäjoen kaupungin alueella on yksityisiä luonnonsuojelualueita 984,56 hehtaaria. Yksityisiksi suojelualueiksi luetaan myös kaupungin omistamilla maa-alueilla olevat suojelualueet.

Seinäjoen alueella olevat luonnonsuojelualueet perustamisjärjestyksessä:

• YSA261615, Jöllönmaa, 2023, 11,3 ha (hehtaaria). 743-404-99-7 (määräala). Alue täydentää Varpulanaltaalla olevien suojelualueiden kokonaisuutta.
  Rauhoitetulla alueella on uhanalaisia korpityyppejä, kalliomännikkö ja vanha metson soidinpaikka.
• YSA255887, Luoma, 2022, 13,2 ha. 743-410-3-86 (määräala). Alue laajentaa 2009 suojeltua Kurkunmäki suojelualuetta.
  Pääosa rauhoitetusta alueesta on turvemaata. Puusto on varttunutta tai vanhaa perustelut mäntyvaltaista sekametsää. Soiden välissä on pieniä metsäsaarentyyppisiä kangasmaita. Vanhoja ylispuumäntyjä kasvaa siellä täällä.
• YSA252599, Harjanmaa, 2021, 10,7 ha. 743-415-1-9 (määräala)
  Alueen läpi laskee luonnontilainen Pajukoski, jonka molemmin puolin kasvaa lehtipuuvaltaista rehevää luonnonmetsää. Eriasteista lahopuuta on runsaasti.
• YSA250528, Orisberg, Käriälä ja Aunela, 2021, 22,0 ha. 152-409-4-25 (Isokyrö) (määräala) 8,6 ha, 743-433-10-43 (määräala) 4,5 ha, 743-433-9-34 (määräala) (8,9 ha).
  Alueeseen kuuluu Kotilammin Katiskalahden rantametsiä ja avosoita. Rantametsät ovat luonnontilaisia vanhoja mäntyvaltaisia sekametsiä.
• YSA251408, Kangas-Heiska, 2021. 31,7 ha. 743-423-20-2 (määräala)
  Rauhoitettu alue on osittain kallioaluetta, jossa pääasiassa iäkästä mäntypuustoa ja osittain suoalueita, joissa ojikot ennallistettu, lukuun ottamatta laskuojia. Alueen pohjoispäässä on vanhaa pelto- tai hakamaata. Tällä alueella on vanhoja haapoja, joissa on ollut liito-orava havaintoja.
• YSA248964, Sahanneva, 2020, 179,0 ha. 743-401-1-7 (määräala), 743-401-1-517 (määräala), 743-401-1-525, 743-401-1-526 (määräala), 743-405-8-22.
  Suojelualue kilpikeidas, jonka kaksi runsainta suotyyppiä ovat rahkaräme ja rahkakeidas.
• YSA239848, Raatoneva, 2018, 100,7 ha. 743-404-6-322.
  Suojelualueella on rahkarämettä, sararämettä, lyhytkorsinevaa, tupasvillarämettä ja rahkarämeojikoita. Alueella on useita 1–2 hehtaaria saarekkeita, joilla kasvaa vanhaa puustoa. Suon luhtalaikut lisäävät luontoarvoja. Suo on linnuille tärkeä alue.
• YSA238934, Vilhosto, 2017. 15,139 ha. 743-410-8-85.
  Suojelualuetta ei ole ojitettu. Suojelualueeseen kuuluu myös 200 metriä suon ja kivennäismaan vaihettumisvyöhykettä, jolla kasvaa paikoin erittäin uhanalaista tupasvillakorpea. Rauhoitusalueen suotyyppejä ovat rahkaräme, rimpineva, minerotrofinen lyhytkorsineva, ombtrofinen lyhytkorsineva, tupasvillakorpi ja tupasvillaräme.
• YSA240704, Yli-Jouppila ja Keskinen, 2014. 11, 6 ha 743-401-3-444 (määräala), 743-401-3-510 (määräala).
  Puusto on luonnontilaista ja vanhaa. Maasto on kallioalueiden ja soistuneiden painanteiden vuorottelua.
• YSA201374, Varpulan ja Hirvijärven altaiden vesialueet, 2013. 275,36 ha. 743-409-27-0 (määräala), 743-409-6-28 (määräala), 743-409-6-91 (määräala), 743-409-6-116 (määräala), 743-409-7-15 (määräala), 743-404-20-124 (määräala), 743-404-10-259 (määräala).
  Koska allasalueen luonto on monimuotoista, kohtaavat eteläinen ja pohjoinen lintulajisto tekojärvien alueella. Vuonna 2010 Hirvijärven alueella on todettu pesivän 110 lintulajia.
• YSA201374, Roomionniemi, 2013. 53 ha. 743-409-27-0 (määräala).
  Roomionniemi on Varpulan ja Hirvijärven allasalueen tärkein asumaton alue. Merikotka ja maakotka sekä satunnaisesti kiljukotka ovat käyttäneet Roomionniemeä levähdysalueena.
• YSA201374, Iso-Teerineva, 2013. 49,1 ha. 743-409-27-0 (määräala).
  Iso-Teerinneva on ekologinen käytävä altaalta itään Suppelonnevalle, joka on osa Peränevanholman Natura 2000 -aluetta. Iso-Teerineva on ikivanha teerien soidinsuo.
• YSA201374, Aunes, 2013. 3,25 ha. 743-401-8-271 (määräala).
• YSA201374, Isosaari ja Hoikkasaari, 2013. 12,24 ha. 743-401-1-408 (määräala), 743-401-1-407 (määräala), 743-401-1-535 (määräala), 743-401-1-148 (määräala)
  Isosaari ja Hoikkasaari ovat puustoltaan melko luonnontilaisia tuoreita kangasmetsiä. Alueen eläimistö on poikkeuksellisen rikas.
• YSA201374, Routakallion vanha metsä, 2013. 10 ha. 743-401-8-22 (määräala).
  Routakallion vanha metsä on pääosin sekapuustoista tuoretta kangasmetsää. Metsän lajistoa ovat muun muassa liito-orava, palokärki, pohjantikka, pyy, metso ja varpuspöllö.
• YSA201374, Hautakylän vanha metsä, 2013. 4,3 ha. 743-401-12-125 (määräala).
• YSA201374, Sikakankaan kämmekkämetsä, 2013. 2,5 ha. 743-401-3-521 (määräala).
  Sikakankaan metsä on rehevää, osin lehtomaista tuoreen kankaan sekametsää. Alueella kasvavat muun muassa sananjalka, tähtitalvikki, mäntykukka ja neljä kämmekkälajia: valkolehdokki, herttakaksikko, harajuuri ja maariankämmekkä.
• YSA207281, Rimmin luonnonsuojelualue, 2012. 10,77 ha. 743-404-9-82.
  Luonnonsuojelualue on vanhaa hiekan ottoaluetta, minkä vuoksi alueella on hiekkapohjaisia lampia. Pienet lammet ovat maisemoituneet luonnontilaisen kaltaisiksi pienvesistöiksi.
• YSA206579, Utusuo, 2011. 7,9 ha. 743-423-6-54 (määräala), 743-423-6-119 (määräala).
  Alue on ojittamatonta keidas- ja tupasvillarämettä sekä puutonta lyhytkorsinevaa.
• YSA205438, Kurkunmäki, 2009. 14,8 ha. 743-410-3-86.
  Kurkunmäki on luonnontilaisen kaltaista mäntymetsää, jonka puusto on noin 100-vuotiasta. Itäosan ojitettu suo kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan (Suppelonneva SSO100287).
• YSA107206, Kattilavuori ja Kattilaneva, 1999. 60 ha. Kyrkösjärven eteläisen altaan länsipuoli, 743-401-27-15, 743-401-7-59, 743-401-7-14, 743-401-6-175, 743-401-6-152.
  Kattilavuoren metsä koostuu erityyppisistä kangasmetsistä, joiden valtapuusto on paikoin hyvin järeää. Alue on maakunnallisesti arvokasta vanhaa metsää, joka näyttää luonnontilaiselta. Kattilavuoren huippu on karua avokalliota. Kattilaneva on pääosin puustoista rahka- ja tupasvillarämettä.
• YSA101626, Hakometsän tervahauta, 1974. 1 ha, 743-433-6-23 (määräala).
  Alue käsittää vanhan tervahaudan ympäristöineen.
• YSA100110, Törnävä, Kruutipuisto, 1948. 2,4 ha, 743-401-5-882, 743-401-6-191 (määräala).
  Kruutipuisto sijaitsee Seinäjoen rannalla ja on osa Törnävän kartanon puistoa. Alueeseen liittyy historiallisia muistoja. Kruutipuisto on pääosin lehtomaista kangasmetsää, jonka puusto on vanhaa kuusikkoa.

Luonnonmuistomerkit

Seinäjoelle on perustettu 14 luonnonmuistomerkkiä vuosina 1968–1987, joista jäljellä on 10 luonnonmuistomerkkiä. Suurin osa luonnonmuistomerkeistä on yksityisissä pihoissa. Yksityisiin pihoihin ei saa mennä ilman lupaa, siksi kaikkia luonnonmuistomerkkejä ei voi käydä katsomassa. Tyypillinen luonnonmuistomerkki on puu, joka on ollut erityinen rauhoitushakemuksen tekijälle. Luonnonmuistomerkit saattavat menettää parhaat tunnusmerkkinsä vanhetessaan. Alla on lueteltu olemassa olevat kohteet, joiden luo voi mennä tai jotka näkyvät vähintään yleiseltä tieltä:

Jaakonmäen kiviaidat, os. Ampujaintie, Ylistaro, 1986 (näkyy tieltä)
Jarrumiehenkadun mänty, os. Jarrumiehenkatu 4, Seinäjoki, 1976 (näkyy tieltä)
Koukkarin käärmekuusi, Koukkarin kuntorata, Peräseinäjoki, 1982
Kyrkösjärven luontopolun luonnonmuistomerkit 1987:
Kattilavuoren drumliini
Kyrkösvuoren käärmekuusi
Kyrkösvuoren tuulenpesäkuusi
Kyrkösvuoren lohkare
Luoman männyt, 3 mäntyä os. Virtaintie 331, Peräseinäjoki, 1982 (näkyvät tieltä)
Vanhan lääninsairaalan punatammet, os. Keskuskatu 32, Seinäjoki, 1989
Saunakujan mänty, os. Saunakuja 1, Seinäjoki (näkyy tieltä)