Tournier, Michel: Kolmen kuninkaan kumarrus, Otava, 1982
Jos meille kerrotaan nimet Gaspar, Melkior ja Baltasar, eivät monetkaan meistä näitä nimiä tunnista. Mutta jos puhutaan kolmesta itämään tietäjästä niin syy-yhteys selviää. On siis kolme kuningasta, jotka kukin lähtivät omasta maastaan seuraamaan ihmeellistä tähteä, ja he löysivät seimen ja siellä makaavan lapsen. Paljon muuta emme tiedäkään näistä itämaan miehistä, keitä he olivat, mikä sai heidät lähtemään vaaralliselle matkalle ja seuraamaan tähteä.
Tähän legendaan Michel Tournier on tarttunut ja kertoo lukijoilleen näistä itämaan miehistä.
On Meroen musta kuningas Gaspar, joka oli onnettomasti rakastunut vaaleaan foinikialaiseen orjaansa, on Nippurin kuningas Baltasar, joka menetti mahtavat taideaarteensa ja Palmyran prinssi Melkior, joka oli syösty vallasta. Kukin heistä lähti matkaan omista syistään, ja he etsivät vastauksia mieltään piinaaviin kysymyksiin.
Matkalla he kohtaavat toisensa ja yhdessä vaeltavat tähden viitoittamaan suuntaan. Kirjassa on myös kuin bonuksena aasin ja härän tarina; nämä eläimet saivat olla todistamassa jouluna lapsen syntymää ja kuninkaiden vierailua.
Mutta oli myös neljäs mies, Mangaloren prinssi Taor. Hän rakasti kaikkea hyvää ja makeaa. Herkuttelu oli hänen elämänsä tarkoitus, ja hän lähteekin seuraamaan tähteä uskoen sen vievän hänet Taivaallisen sokerileipurin luo. Hän varustautuu hyvin matkalle viidellä laivalla, jossa kussakin on norsu. Laivat nimetään norsujen nimien mukaan. Matkaan lähtö viivästyy, ja matkallakin sattuu viivästyksiä, ja niin Taor ei ehdi Beetlehemiin ajoissa, vaan päätyy suolahelvettiin Sodomaan.
Jos haluat tietää, mitä kukin kuningas tavoitteli ja pakeni elämässään, kuinka prinssi Taor pärjäsi Sodomassa ja etenkin mitä uutta he kaikki saivat elämäänsä, kannattaa lukea kirja!
Jaana Savela