Mitä tarkoittaa joutoretki? Jos samannimistä kirjaa on uskominen, ilmaisu viittaa sellaiseen retkeen, johon lähtiessään matkalainen on ”tarpeettoman vapaa johonkin”. Toimittaja Jantso Jokelin ja kuvajournalisti Touko Hujanen ovat tehneet yhdessä pitkiä reportaaseja vuodesta 2006 asti, ja kaverusten matkakertomuksia on koottu Joutoretki-kirjaan kuuden vuoden ajalta.
Tämä matkakirja ei keskity valovoimaisimpiin ja suosituimpiin suomalaisiin nähtävyyksiin, vaan päinvastoin. Tekijät ovat halunneet matkata rapistuvaan Suomeen: sellaiseen maisemaan, joka inspiroi vapaaseen harhailuun. Juuri se, mikä on unohdettua tai pian katoamassa, on joutoretkeilijälle kiinnostavaa.
Vuonna 2022 ilmestynyt kirja menee heti asian ytimeen esitellessään aloitusluvussa Suomen kurjimpia nähtävyyksiä. Onpa kyse sitten konkurssiin joutuneen elämysmaailman mätänevästä peikkometsästä tai maan turhimmaksi nähtävyydeksi mainitusta Suomen maantieteellisestä keskipisteestä, kirjan kuvaus on nasevaa ja osuvaa. Yksi kirjan luvuista on omistettu oudoille ja unohdetuille perinneruuille, joiden katoaminen on omalla tavallaan sääli. Jotkut niistä saattavat olla matkalaisten makuun jopa järkyttäviä, mutta ”järkytyskin on sentään jotain”.
Joutoretkellä on paljon muutakin löydettävää. Kirjan tekijät pääsevät muun muassa hyppäämään peltoauton kyytiin, yöpymään matkakodeissa, jotka on vain löydettävä, sillä niistä ei löydy tietoa kerta kaikkiaan mistään, ja tutustumaan kenties suurimpaan suomalaiseen ilmiöön, huovuttamiseen. Amerikkalaisen esikuvansa Route 66:n mukaisesti he myös ajavat kantatie 66:n Orivedeltä Lapualle päästä päähän. Pohjalaismaisemissa vieraillaan monessa kirjan luvussa, ja Seinäjoen kuntaslogan ”avaruuden pääkaupunki” saa kaksikolta hyväksynnän – se erottuu edukseen, koska useimmat kuntien markkinointilauseet ovat niin surkeita.
Kirjan sisältö herättää monenlaisia tunteita: se on suomalaisittain hyvin tunnistettava, ja se juuri huvittaa ja viihdyttää lukijaa. Välillä kirjan jopa brutaalin realismin keskellä pitää kuitenkin vähän huokaista, että onpa meillä täällä Suomessa paljon ankeaa ja tunkkaista ja, no – köppäästä.
Tälle vastapainoksi kirjan tekijöiden äänenpainoissa leijuu kuitenkin mukana myös aito ihailu ja yllättyneisyys: jokaiselta paikkakunnalta, jolla he vierailevat, löytyy kuitenkin jonkinlainen elävä kulttuuri. Ja ihailtavaa on myös se, miten sinnikkäästi ja määrätietoisesti matkalaiset ylipäätään lähtevät ottamaan selvää valitsemistaan kohteista ja ilmiöistä. Mukaansatempaavasti kirjoitettu Joutoretki kutsuukin lukijaansa lähtemään omille joutoretkilleen, ottamaan selvää, mitä kaikkea yllättävää voikaan kätkeytyä, vaikka ihan lähelle omaa kotiovea.
Pauliina Happonen