Parhaimmillaan hyvä kirjallisuus lisää ymmärrystä toisia ihmisiä ja elämän eri ilmiöitä kohtaan. Australiassa asuvan Meg Masonin romaani on mielestäni sellainen. Maria Lyytisen suomennos on ilmestynyt vuonna 2022. Se on tähän mennessä ainoa Masonilta suomennettu teos.
Murhe ja autuus kertoo mielenterveysongelmista ja lapsettomuudesta uskottavasti ja monisävyisesti. Kirjan päähenkilö on Martha, joka romaanin alussa täyttää 40 vuotta. Kaksi päivää miehensä Patrickin järjestämien juhlien jälkeen Martha jää yksin heidän yhteiseen kotiinsa Oxfordissa. Mies saa tarpeekseen ja lähtee.
Martha on kamppaillut mielenterveysongelmien kanssa 17-vuotiaasta lähtien. Hän on saanut lukuisia diagnooseja ja pilleripurkkeja, mutta tilanne ei ole helpottunut. Hän ei osaa käsitellä tunteitaan, vaan menee helposti kokonaan pois tolaltaan ja saattaa kohdella todella ikävästi rakkaitaan. Hänellä on toisinaan itsetuhoisia ajatuksia ja kausia, jolloin hän ei pysty nousemaan sängystä moneen päivään.
Martha itse on sitä mieltä, ettei hän oikein osaa olla ihminen. Eläminen tuntuu olevan minulle hankalampaa kuin muille, hän toteaa psykiatrille.
Patrick on rakastanut Marthaa nuoresta lähtien ja pysynyt hänen vierellään, mutta myös hän saa kestää paljon. Isä on yrittänyt tukea Marthaa omalla tavallaan ensimmäisestä sairastumisesta asti. Myös Ingrid-sisareen Marthalla on läheiset välit, vaikka heidän elämäntilanteensa on aivan erilainen. Kun Ingrid odottaa neljättä lastaan, hän ei enää pysty kaaoksensa keskellä huolehtimaan myös sisarestaan.
Jo ennen Patrickin lähtöä Martha on saanut uudelta psykiatrilta diagnoosin, joka tuntuu osuvan oikeaan. Hän ei kuitenkaan kerro asiasta miehelleen. Marthalle selviää myös, että sekä hänen äidillään että muutamalla muulla sukulaisellaan on ollut sama sairaus. Äidin käytös saa näin myös selityksensä. Kirjailija ei nimeä tätä sairautta.
Romaani on kirjoitettu minämuodossa. Kielellisesti lahjakas Martha kertoo elämästään ja tuntemuksistaan kaunistelemattomasti ja värikkäästi. Kyseessä ei ole sairaskertomus, vaan Marthan ja hänen perheensä elämää kuvataan laajemmasta näkökulmasta. Erilaiset persoonat, ihmissuhteet ja kerrontatapa tuovat tarinaan myös taitavasti punottua huumoria, joka ei kuitenkaan kohdistu Marthan sairauteen.
Miten Marthan ja Patrickin avioliiton käy? Kuinka päähenkilö jatkaa elämäänsä sen jälkeen, kun hän on pystynyt olemaan rehellinen itselleen ja oivaltanut, millaista hänen kanssaan on ollut elää. Näihinkin kysymyksiin voit etsiä vastauksia lukemalla tämän hienon kirjan.
Sirpa Pukkinen