Tänään oli varmasti jännittävä aamu monessa perheessä, kun joulukalenterin ensimmäisen luukun sai vihdoinkin avata. Näin tein oletettavasti myös itse, vaikka tätä kirjoittaessani kalenterini ensimmäisen luukun sanoma onkin vielä arvoitus. Hankin itselleni jo hyvissä ajoin paikallisen kirjailijan tekemän kalenterin, joten valinta oli tänä vuonna helppoa, vaikka vaihtoehtoja tuntuikin olevan taas tarjolla enemmän kuin edellisenä vuonna.
Olkoon kalenterin sisältö mitä tahansa, on sen tarkoitus valmistaa meitä jouluun kuukauden ajan. Lapsille kalenteri on tärkeä, usein jo siksi, että kalenterin avaamattomien luukkujen vähetessä on joulu koko ajan lähempänä. Pidän kalenteria tärkeänä meille aikuisillekin. Ajatus kalenterin taustalla, laskeutuminen jouluun, on kaunis. Valitettava totuus monen kohdalla on kuitenkin se, että laskeutumisen sijaan rynnistämme joulua ja lomaa kohti, koittaen saada maailman valmiiksi ja työpöydän puhtaaksi. Ei ole onnistunut ainakaan minulta, kokeiltu on.
Tämän vuoden taktiikkani onkin erilainen. Tekemistä riittää kyllä vielä ennen jouluakin, mutta en ajattele, että uusi vuosi tulisi aloittaa puhtaalta pöydältä. Paperikasoja on pöydillä nykyään vähemmän, mutta digitaalisia pinoja kyllä kerääntyy. Siksi olen jo siirtänyt suoraan tammikuulle asioita, jotka eivät vaadi välitöntä reagointia.
Usein ähky tulee myös työn ulkopuolisista tapahtumista. Lasten joulujuhliin ei tänäkään vuonna päästä, mutta muita sesonkiin liittyviä menoja olisi kyllä joulukuussa tarjolla. Joulurauhan saavuttamiseksi ei kuitenkaan ole pakko suorittaa yhtään konserttia. Käy konserteissa ja markkinoilla, mikäli pidät siitä. Jos taas kalenteria täyttävät merkinnät muiden menojen lisäksi stressaavat, ei niihin tarvitse mennä. Jää kotiin, ja tee sitä, mikä tuntuu hyvältä.
Jouluun liittyy vahvasti ajatus siitä, että silloin on autettava muita. Vanha sanonta, että antaessaan saa, ei ole turha. Tutkimuksissa on todettu, että muiden auttaminen tekee hyvää myös auttajalle. Aina tähän ei kuitenkaan ole mahdollisuutta, vaan voimat kuluvat omasta itsestä huolehtimiseen. Jos voimavarasi eivät riitä vapaaehtoistehtäviin tai rahasi paketin ostoon joululahjakeräykseen, älä murehdi siitä. On heitä, joilla on jakaa omastaan ja jotka sen tekevät mielihyvin. Joten, vähän myös muistutukseksi itselleni: tee se, minkä jaksat ja pystyt. Uskon, että myös siinä valitsemassani joulukalenterissa tämä teema on jollain tavalla esillä, enkä malta odottaa, että pääsen availemaan luukkuja!
Henna Rantasaari, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen koordinaattori Seinäjoen kaupungilta
Teksti on julkaistu Seinäjoen Sanomissa 1.12.2021.