Kerstin Ekmanin Suden jälki -romaani on ilmestynyt vuonna 2022. Sen on suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen. Kirjan päähenkilö Ulf näkee 70-vuotispäivänsä aattona suden. Se muuttaa kaiken hänen elämässään. Ulf on vannoutunut metsämies. Niinpä hän lähtee kuljeksimaan varhain herättyään metsään sen sijaan, että auttaisi vaimoaan seuraavana päivänä pidettävien juhlien järjestämisessä.
Omalla metsäpalstallaan Ulf näkee urossuden, Tassun, jota alkaa kutsua Pitkäkoiveksi. Ulf aikoo kyllä kertoa vaimolleen Ingalle sudesta, mutta ei saa millään sanotuksi lausetta: Minä näin suden.
Suden nähnyt päähenkilö on ollut kotipaikkakuntansa metsästyksenjohtajana jo 16 vuotta. Suomessa tehtävää hoitavaa kutsutaan ehkä jahtipäälliköksi. Ulf on saanut runsaasti saaliita vuosien mittaan. Työvuosinaan hän on työskennellyt metsähallituksessa, ja metsien tehokäyttö on ollut hänen työnään. Hänen ajatusmaailmansa muuttuu nyt yhtäkkiä.
Suden lupametsästys alkaa Ulfin syntymäpäivänä, mutta hän ei osallistu juhlien takia. Metsästysporukka kaataa suden, ja Ulfia pyydetään katsomaan sitä. Siellä hän pitää puheen susien ja muiden metsänelävien puolesta ja tajuaa, että hänen kautensa metsästyksenjohtajana on ohi.
Ulf on kriisissä, niin ikänsä kuin ajatustensakin vuoksi. Sydän muistuttelee olemassaolostaan, ja Ulf sairastuu. Syttyy metsäpalo, ja karhu hyökkää metsästyskaverin kimppuun. Rikokseltakaan ei tarinassa vältytä.
Kirjan tapahtumien taustalla on paljon suuria ilmiöitä. Luonnonsuojelun tärkeys havahduttaa, ja pohjoisen luonto on läsnä lähes joka lauseessa karuudessaan ja kauneudessaan.
Koko tarinan läpi kulkee mukana vanhan ja pitkään yhdessä olleen pariskunnan kuvaus. Yhdessäolo on vähäeleistä ja rauhallista huolenpitoa toinen toisestaan. Sellaista, missä sanoittakin jo ymmärretään, mitä toinen aikoo ja ajattelee.
Suosittelen kirjaa lukijalle, joka haluaa nauttia kauniista ja taitavasta luonnon ja avioliiton kuvauksesta.
Jaana Savela