Moni meistä haluaa nykyään nähdä koko maailman ja olla yhteydessä kaikkeen ja kaikkiin. Tutkija ja tietokirjailija Milla Peltosta ovat sen sijaan kiehtoneet ihmiset, jotka ovat tietoisesti pyrkineet yksinoloon, elämään enemmän tai vähemmän erillään yhteiskunnasta.
Peltosta kiinnosti, keitä erakot olivat ja onko heitä edelleen. Hän halusi selvittää, miksi he haluavat elää yhteiskunnan ulottumattomissa, ja miten oma valinta ja maailmankatsomus vaikuttavat siihen, että henkilö päätyy erakoksi. Tietoa hän löysi sieltä täältä, mutta ei kaiken kattavaa kirjaa suomalaisista erakoista. Niinpä hän päätyi kirjoittamaan sellaisen itse. Kirja erakoiden elämäntarinoista ilmestyi vuonna 2020.
Tätä elämäntarinoiden koostetta lukiessa unohtaa välillä, että kädessä on tietokirja. Vaikka kirjailija on perehtynyt aiheeseensa tutkijan ottein, kyse ei ole tieteellisestä tutkimuksesta. Lainaukset ja lähteet on upotettu tekstiin sujuvasti, ja ne tuovat lukemiskokemukseen omanlaistaan kokonaisvaltaisuutta. Esimerkiksi Itävallasta Lappiin erämaahan kulkeutuneen Anton Neumeierin elämästä lukiessani katsoin myös hänestä tehtyä dokumenttia Elävästä arkistosta. Kirjan sisältämät maininnat eri romaaneista toimivat myös hyvinä lukuvinkkeinä.
Kirjan alussa Peltonen esittelee legendaarisia Lapin kullankaivajaerakoita. Tämän perinteisemmän erakkouden jälkeen hän tutustuttaa lukijan nykyerakkojen tarinoihin, jotka perustuvat pitkälti kirjailijan itsensä tekemiin haastatteluihin. Tutuiksi tulee mm. Viktor Koivula, jonka kirjeshakkipelit vaativat pitkämielisyyttä, sillä tiedot kulloisestakin siirrosta kulkeutuivat pelitoverien välillä satunnaisten turistien mukana. Samoin lukija pääsee kurkistamaan eräkämppien vieraskirjoihin runojaan sepustaneen Meänteis-metsänhaltijan maailmaan.
Naispuolisiakin erakoita Peltonen esittelee. Yksi heistä on Marketta Örni, linkolalaishenkinen Mörkökorven erakko, joka on koulutukseltaan maailmanpolitiikan tohtori, mutta halunnut irtautua yhteiskunnasta ja vetäytyä ekologiseen yksinoloon. Ideologiansa mukaisesti hän pyrkii välttämään rahankäyttöä mahdollisimman pitkälle ja mm. pesee vaatteet pari kertaa vuodessa pulsaattorikoneellaan.
Henkilökohtaisten elämäntarinoiden ohella erakkoutta tarkastellaan myös kulttuurisena ilmiönä. Päällimmäisenä itselleni jäikin mieleen se, miten moninaista elämää erakkous voi pitää sisällään. Suosittelen lämpimästi tutustumista näihin erilaisen olemisen tavan valinneisiin metsäneläjiin, jotka ovat karistaneet muiden odotukset harteiltaan.
Sirpa Rintamäki