Vuonna 2021 ilmestynyt Varjo ja viileys on Quynh Tranin esikoisteos. Se ilmestyi ruotsiksi ja suomeksi yhtä aikaa. Alkuteos Skugga och svalka valittiin ruotsinkielisen Ylen kirjallisuuspalkinnon saajaksi, Outi Mennan suomennos taas sai Runeberg-palkinnon. Nostaisin esiin myös kansikuvan. Sen tekijä on taiteilija Elina Warsta.
Tran on syntynyt vuonna 1989. Hänen vanhempansa saapuivat Suomeen Vietnamista samana vuonna. Perhe asettui Pietarsaareen, jossa Tran vietti lapsuutensa ja nuoruutensa. Kotikielenä oli ruotsi. Nykyään Tran asuu Malmössä ja työskentelee psykologina.
Varjo ja viileys sijoittuu Pohjanmaalle Pietarsaareen. Romaani kertoo perheestä, johon kuuluu äiti Ma, vanhempi veli Hieu sekä minäkertoja, pikkuveli, jonka nimeä ei kerrota. Isoveli on kirjan alussa 6.-luokkalainen ja pikkuveli toisella luokalla. Pojilla ei ole kotona miehen mallia: isä mainitaan kirjassa vain kerran. Äiti saa töitä pesulasta, jossa työskentelee myös muita vietnamilaisia. Heidän yhteisönsä on tiivis, etenkin vanhemmat ihmiset pyörivät omissa piireissään. Lapset ja nuoret solmivat heitä helpommin suhteita myös suomalaisiin, koska käyvät koulua. Nuoret joutuvat usein vanhempiensa tulkeiksi eri tilanteissa. Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla pitää osata sekä ruotsia että suomea, mikä tuo omat haasteensa.
Kertoja tarkkailee perhettään. Hän huomaa paljon ja täydentää mielikuvituksellaan loput. Hän pärjää hyvin koulussa, opiskelee lähes jatkuvasti ja opettelee ulkoa koulutehtävät. Jalkapalloharrastuksensa hän lopettaa, koska kokee, että hänet on tarkoitettu johonkin suurempaan.
Äiti haaveilee rikastumisesta. Hän harrastaa uhkapelaamista: joukko vietnamilaisia kokoontuu aika ajoin pelaamaan rahasta korteilla melko suurin panoksin. Äiti keksii myös kiinnostavan yrityksen ansaita rahaa: hän tilaa Vietnamista 11 elokuvaa, joita sitten vuokraa eteenpäin yhteisön jäsenille. Suosio on valtava, koska vietnamilaisyhteisö janoaa kulttuuria omalla kielellään. Pian filmit on kuitenkin katsottu moneen kertaan.
Isoveli Hieu haaveilee seurustelusta. Pian tyttöystäviä alkaakin ilmaantua. Hieu ei kuitenkaan tiedä, kuinka tyttöjä pitää kohdella, joten hän joutuu vastaamaan pahoinpitelysyytteeseen. Äiti kurittaa vanhempaa poikaansa antamalla selkäsaunoja. Hieu etsii paikkaansa yhteisössä vaikeuksien kautta.
Kertoja palaa yhä uudestaan mustikkametsään, minne hän ei päässyt mukaan. Metsässä Ma, Hieu, äidin ystävä Lan Pham ja Tei-tei -täti keräävät kaikkien aikojen mustikkasaalista myydäkseen sen Pietarsaaren torilla. Vaikka pikkuveli ei ollut mukana, hänen mielikuvituksensa täyttää aukkokohdat osuvasti. Mustikkametsästä on peräisin myös kirjan kannen leopardi, jonka Tei-tei vannoi nähneensä metsässä. Tosin hän keräsi mustikoita kolme vuorokautta lähes nukkumatta.
Varjo ja viileys on erikoinen kirja. Se ei etene kronologisesti, eikä siinä ole oikein juontakaan. Se koostuu pienistä hetkistä, lyhyistä luvuista, joita on nopea lukea. Helppo kirja se ei kuitenkaan ole, sanoisin että osittain jopa haastava. Pidin kovasti kauniista ja erittäin visuaalisesta teoksesta – ja yllätyin, kun se loppui. Onneksi kotimainen kirjallisuus saa yhä moninaisempia ääniä.