Tämänkertaisessa bloggauksessa kerrotaan romaanista, jossa vanha päiväkirja auttaa sen löytäjää sopeutumaan uuteen kulttuuriin. Toinen vinkkikirjoista on albumin syntytarina, mutta se tarjoaa lukijalle paljon muutakin.
Fiona Valpy: Casablancan tarinankertoja
Brittiläisen Fiona Valpyn historiallisessa romaanissa Casablancan tarinankertoja yhdistyvät tarkka taustatutkimus sekä elävä ajan ja paikan kuvaus. Kirjan on suomentanut Taina Helkamo, ja se on ilmestynyt suomeksi vuonna 2022.
Kirjan tapahtumat keskittyvät eksoottiseen Casablancan kaupunkiin Marokossa. Siellä asukkaita ympäröivät huumaavat tuoksut ja värit, paahtava helle ja hiekkamyrskyt. Lukija saa tutustua tähän kiehtovaan kaupunkiin kahden siellä eri aikaan eläneen ihmisen välityksellä. Kertomus liikkuu siis kahdessa aikatasossa, jotka nivoutuvat hyvin yhteen, vaikka lukijaa kuljetetaan melko tiheäänkin ajasta toiseen.
Tuoreemmat tapahtumat ovat vuodelta 2010, jolloin Zoe Harris muuttaa Bristolista Casablancaan miehensä työkomennuksen takia. Heti alussa paljastuu, ettei Zoen elämässä kaikki ole ihan kohdallaan, sillä avioliitossa on haasteita eikä tuore äitiyskään ole helppoa. Muitakin ongelmia lukija arvelee päähenkilöllä olevan. Miksi Zoe pesee käsiään jatkuvasti?
Uudessa Casablancan-kodissaan Zoe löytää irtonaisen lattialankun alta puukirstun, jossa on mm. nahkakantinen päiväkirja. Se on kuulunut 1940-luvulla samaisessa talossa asuneelle noin 10-vuotiaalle juutalaistytölle, Josie Duvalille. Josien perhe oli lähtenyt pakoon natsien miehittämästä Ranskasta, ja Marokko oli ollut heille välietappi matkalla lopulliseen määränpäähän Yhdysvaltoihin. Casablancassa perhe joutui odottamaan viisumia useita vuosia, ennen kuin pääsi jatkamaan matkaansa.
Päiväkirjaan tutustumisen myötä Zoe saa lohtua ajoittain kokemaansa yksinäisyyteen. Hän samastuu Josien elämään jopa niin paljon, että melkein tuntee tämän läsnäolon talossa, joka oli aikanaan myös Josien koti. Ikäerosta huolimatta Zoe kokee Josien läheiseksi, koska heitä yhdistää moni seikka. Molemmat ovat ensinnäkin joutuneet rakentamaan elämäänsä uudelleen vieraassa kulttuurissa. Kumpikin on myös huomannut, miten rakkaus kirjoihin ja tarinoihin voi auttaa vaikeina aikoina. Yksi kirjan teemoista, pakolaisuus, on niin ikään läsnä molempina ajankohtina. Zoen aikana Casablancaan päätyneet pakolaiset olivat tulleet Afrikan sodan runtelemista maista etsimään parempaa elämää.
Vaikka Josien kerronnassa on naiivia tyttökirjamaisuutta, se vaikuttaa silti vipittömältä kuvaukselta teiniksi kasvamisesta ja tulevaisuudesta haaveilemisesta sotatilan keskellä. Koska Duvalin perhe oli melko varakas, elämään saatiin järjestettyä myös paljon ihania ja mukavia hetkiä ja retkiäkin sodasta huolimatta.
Päiväkirjan lisäksi puukirstussa oli myös joitakin esineitä, mm. sulka, meren hioma lasinpalanen ja haalistunut nimikirjoituslappunen. Lukijana oli mielenkiintoista seurata, millaisten vaiheiden kautta esineet olivat päätyneet piiloonsa vuosikymmenien ajaksi.
Tämä kirja tarjoaa viihdyttäviä lukuhetkiä, jos haluat lähteä seuraamaan Zoen ja Josien elämänvaiheita Casablancassa. Samalla tutustut myös mm. unikauppiaaseen ja siihen, miten ratkaiseva rooli tilkkutöillä on aikoinaan ollut orjien pyrkiessä vapauteen. Vielä ihan loppumetreillä tarinassa on juonenkäänne, joka onnistui yllättämään täysin ainakin minut.
Timo Kiiskinen, Vesa-Matti Loiri: Pyhät tekstit: syntytarina
Pyhät tekstit kertoo Vesa-Matti Loirin viimeisimmäksi jääneen albumin syntyprosessista.
Kirjaan ja albumiin on valikoitunut 20 katkelmaa muun muassa Raamatusta, Koraanista ja Kalevalasta. Loirin pitkäaikainen ystävä, muusikko Timo Kiiskinen, on säveltänyt nämä tekstit lauluiksi.
Pyhät tekstit -projekti kesti kaikkiaan kolme vuotta, ja kirja sekä cd-levy ilmestyivät vuonna 2016. Loiri oli tuolloin 71-vuotias, ja hän ilmoitti tämän jäävän viimeiseksi albumikseen. Niin äänite kuin kirjakin ovat syntyneet yhteistyön tuloksena. Loirin ja Kiiskisen lisäksi kirjassa ovat äänessä Loirin luottomies ja manageri Pete Eklund sekä tuottaja ja sovittaja Markus Koskinen.
Kirja on todella monipuolinen kokonaisuus: Se kertoo levyn tekemiseen liittyvistä eri vaiheista, mutta lukija saa siitä paljon muutakin. Loiri kertoo avoimesti elämästään ja elämänfilosofiastaan, myös niistä ajatuksistaan ja kokemuksistaan, jotka liittyvät henkisiin ja hengellisiin asioihin. Ylen haastattelussa vuonna 2016 Loiri on kertonut, ettei hän edusta mitään tiettyä uskontoa. Hänen mukaansa eri uskonnot toistavat samoja opetuksia. Myös itämaisen filosofian karman lakeineen hän on kokenut aina läheiseksi.
Kun Vesa-Matti Loiri ja muut kirjan tekijät avaavat pyhien tekstien herättämiä tuntojaan, liikutaan anteeksiannon, rakkauden ja kuoleman teemoissa. Näin kirja antaa myös lukijalleen mahdollisuuden omien filosofisten ajatustensa puntarointiin. Lukiessa huomasikin vähän väliä pysähtyvänsä tutkailemaan ajatuksiaan ja kuuntelemaan jonkin tietyn kappaleen useaan kertaan.
Koska Pyhät tekstit levytettiin Islannissa, on kirja myös eräänlainen matkakertomus. Upeat kuvat jylhistä maisemista luovat hienot puitteet näiden ikiaikaisten tekstien eloon herättämiselle. Soittotaitoisille on kirjan lopussa bonuksena vielä laulujen nuotinnokset. Muuten hienon kirjan miinukseksi koin puhekielellä kirjoitetut Loirin osuudet. Niiden lukeminen vaati hieman totuttelua.
Jos haluat pysähtyä hetkeksi universaalin viisauden äärelle, suosittelen lämpimästi tätä kirjaa. Lukuelämystä täydentää hyvin, jos lukemisen ohella voi myös kuunnella kirjan runot lauluina. Seinäjoen kaupunginkirjastosta voi lainata halutessaan sekä kirjan että levyn.
Sirpa Rintamäki