Wasastjernojen historia Seinäjoella
Östermyran ruukki- ja kartanoalueen historia ulottuu kahden vuosisadan taakse Ruotsin vallan ajan viimeisiin vuosiin. Kartanossa asunut Wasastjerna-aatelissuku ja sen kolme patruunaa ovat vaikuttaneet merkittävällä tavalla Seinäjoen alueen syntyyn ja kehitykseen. Kahden ensimmäisen patruunan aikana perustettiin rautaruukki ja ruutitehdas. Kolmas patruuna loi Östermyrasta suurmaatilan. Kartanon puisto ja puutarha olivat aikanaan kuuluisia nähtävyyksiä, ja kulta-aikanaan kartano olikin paikkakunnan sosiaalisen elämän keskus, jossa vietettiin vilkasta seuraelämää.
Abraham Falander, Östermyran kartanon 1. patruuna, ensimmäinen Wasastjerna
Abraham Falander (1745-1815), varakas vaasalainen porvari, anoi vuonna 1798 vuorikollegiolta lupaa pienehkön rautatehtaan perustamiseen Seinäjoen koskien varteen. Myönteisen päätöksen hän sai jo samana vuonna.
Rautaruukki perustettiin Ilmajoen pitäjään, Seinäjoen Tikkukosken rantaan, vuokratulle 12 hehtaarin alalle. Falander antoi ruukille nimen Östermyra, suomeksi Itäneva.
Kartanon pihapiirissä sijaitsevat asuinrakennukset, nk. Punatulkut, ovat valmistuneet nimenomaan kartanon seppien asunnoiksi.
Ruotsin ja Venäjän välille oli puhjennut sota helmikuussa 1808. Venäjän armeija oli jo Vaasassa, ja päättäjiä vaadittiin vannomaan uskollisuudenvala uudelle Suomen hallitsijalle. Tämä koski myös Abraham Falanderia, vaasalaista raatimiestä. Falander oli kuningasmielinen, Ruotsin kuninkaan Kustaa IV Adolfin läheinen ystävä. Hän totesi, että hän on jo yhden uskollisuudenvalan vannonut eikä toista vanno. Tästä uppiniskaisuudesta hänelle langetettiin kuolemantuomia. Pari tuntia ennen teloitusta, tuomio saatiin muutettua karkotukseksi Ruotsiin. Matkalla hän pysähtyi Ahvenanmaalla ja kuinka ollakaan, siellä oli myös Ruotsin kuningas hyökkäystä suunnittelemassa. Kiitokseksi uskollisuudesta kuningas aateloi Falanderin ja samasta syystä karkotetun Vaasan hovioikeuden virkamiehen Wasastjernoiksi. Virkamiehellä ei ollut perillisiä, joten Suomen Wasastjernat jäivät nimeä kantamaan.
Suomen 1808 sodan yksi paikallinen seuraus siis on, että Seinäjoelle syntyi aatelissuku ja se vaikutti alueen kehitykseen lopulta jopa niin, että kauppalasta kehittyi kaupunki.
Falander vietti karkoituksessa kaksi vuotta, ja palasi Suomeen v. 1810.
Gustaf Adolf Wasastjerna, 2. patruuna
Abraham Falanderin poika Gustaf Adolf Falander-Wasastjerna (1785-1849) muutti Östermyraan vuonna 1806 hoitamaan ruukin asioita. Isänsä karkoituksen myötä vastuu kartanosta siirtyi hänelle.
Kartano kukoisti Gustaf Adolfin aikaan. Venäjä kävi sotaa Krimillä ja Gustaf osasi hyödyntää tilaisuutta. Keisarin suostumuksella Östermyraan perustettiin ruutitehdas 1825. Vuosina 1824-1827 kartanon yhteyteen rakennettiin toistakymmentä rakennusta ruutitehtaan käyttöön. Gustaf oli Suomen rikkain mies, ja häntä kutsuttiin Pohjanmaan kuninkaaksi.
Gustafin perhe-elämä oli monimutkaista. Hänen ensimmäinen vaimonsa ja lapsensa kuolivat varhain, oletettavasti punatautiin. Leskimies tunnettiin hymyttömänä ja ankarana miehenä, mutta asiat muuttuivat, kun kartanoon saapui uusi taloudenhoitaja, Catharina Jernberg. Hän toimi kartanon taloudenhoitajana jämäkin ottein, piti piiat kurissa ja varmisti, että työ valmistuivat ajoissa. Maustekaapin lukittu ovi piti pippurit, inkiväärit ja muut kalliit ulkomaan ryynit tallessa. Catharina myös varmisti, että rengit eivät päässeet olutvarastoja tyhjäämään.
Kartanon isännän ja taloudenhoitajan välit lämpenivät ja syntyi poika, Gustaf August. Rakkaus ja avioliitto eri säädyissä olevien ihmisten kesken ei 1800-luvulla ollut hyväksyttyä. Poika sai isänsä perheen nimen Falander, mutta ei ollut täten oikeutettu suvun aatelisnimeen. Kesti päälle 20 vuotta, ennen kuin he lopulta menivät naimisiin ja Gustaf August sai sukunsa aatelisnimen.
Gustaf August Wasastjerna, 3. patruuna
Kolmannen sukupolven edustaja Östermyrassa oli Gustaf August Wasastjerna (1823–1905), joka tuli kartanoon isännäksi 1849. Gustaf Augustin tarina alkoi hyvin. Hän peri isältään suunnattoman omaisuuden ja oli aikanaan yksi Suomen varakkaimmista miehistä. Hän meni naimisiin Hedvig Mathilda Donnerin kanssa: Mathilda oli Kokkolan suurkauppiaan Anders Donnerin tytär. Parin liitto oli onnellinen: kun Mathilda saapui ensimmäisen kerran kartanoon, kartanokuja oli peitetty ruusun terälehdin. Parilla oli yhteensä kymmenen lasta.
Ruudin tuotannon huippukausi että loppuminen sijoittuvat molemmat myös Gustaf Augustin aikaan. Augustin intressit olivat kuitenkin toisaalla: maataloudessa. Hän hankki kartanolle lisää karjaa ja oli kiinnostunut myös karjanjalostuksesta. Hän loi ruukista suurmaatilan, jossa 1880-luvulla oli viljeltyä maata 1200 hehtaaria ja melkein 4000 hehtaaria metsää. Gustaf August rakennutti Östermyraan useita myllyjä, sahan, tiilitehtaan, meijerin ja oluttehtaan. Ruukilla oli karjanhoito- ja meijerikoulu sekä suuri kivinavetta, jossa oli lähes 300-päinen karja. Wasastjerna loi Östermyrasta mallikelpoisen suurmaatilan rauta- ja ruutiteollisuuden rinnalle.
Gustaf August kehitti Seinäjokea monella eri tavalla. Hän oli ajamassa Seinäjokea itsenäiseksi seurakunnaksi, perustamassa seurakunnalle omaa kirkkoa ja vaikutti osaltaan rautatien saamiseen Seinäjoelle ja sai sen kulkemaan nykyistä reittiään.
Mathilda Donner Wasastjerna oli hyvin kultturelli patrunessa. Hän oli hyvin lahjakas laulaja ja olisi voinut luoda oopperalaulajan uran Euroopassa, mutta hänen isänsä ei tähän suostunut. Puutarhanhoito oli Mathildan rakkaimpia harrastuksia, ja hän loi kartano puutarhasta nähtävyyden, jota tultiin kaukaakin katsomaan. Kultturellin patrunessan aikana kartanossa oli vilkasta seuraelämää ja kartano oli paikkakunnan sosiaalisen elämän keskus.
Wasastjernan takaamien lainojen turvin perustettiin Tampereelle pellavatehdas, josta muodostui Tampereen Pellava – ja Rauta Teollisuus Oy eli Tampella. Tampellan ajautuessa vaikeuksiin joutui Gustaf August luopumaan omaisuudestaan velkojille. Östermyran tehtaalla pidettiin suuri julkinen huutokauppa. Gustaf Augustin ei tarvinnut muuttaa pois kartanolta, sillä kartanon uusi omistaja Yhdyspankki palkkasi hänet tilanhoitajaksi. Vuosien kuluttua, kun tila myytiin, se päätyi Gustaf August Wasastjernan pojan Gustaf August nuoremman omistukseen vuonna 1881. Taloudelliset vaikeudet jatkuivat ja suku menetti kartanon toistamiseen vuonna 1890.
Vanhuusvuotensa Gustaf August Wasastjerna vietti Peräseinäjoella Ala-Kärjen maalla olleessa, setänsä eversti Alfred Wasastjernan omistamassa talossa. Myöhemmin vanha, reumasairas patruuna joutui vieraitten ihmisten hoitoon. Wasastjerna menehtyi vuonna 1905, kun taloudenhoitajan ollessa kirkossa, eräs kulkumiehenä paikkakunnalle pesiytynyt peltiseppä juopuneena pahoinpiteli Wasastjernan. Muutamaa päivää myöhemmin Wasastjerna kuoli.[4]
Wasastjerna haudattiin Seinäjoelle. Seinäjoen seurakunta ja paikalliset maatalous- ja edistysseurat pystyttivät elokuuusa 1914 Wasastjernan hautamuistomerkin.
Wasastjernojen jälkeen
Konkurssin jälkeen Östermyralla oli useita omistajia, ja kartanon maat lohkottiin, palstoitettiin ja myytiin. Vuonna 1903 Wasastjernan aikaisesta, neljän tuhannen hehtaarin maatilasta, oli jäljellä enää 170 hehtaaria.
Hovioikeuden asessori Konstantin Törnudd hankki pienentyneen tilan omistukseensa vuonna 1903 ja muutti Östermyran nimen Törnäväksi. Vuonna 1925 Seinäjoen kunta sai kartanon testamenttilahjoituksena asessorilta. Seinäjoen omistuksessa päärakennus toimi maalaiskunnan valtuuston ja lautakuntien istuntopaikkana. Myöhemmin siinä toimi muun muassa sotasairaala, luontaisparantola, talouskoulu ja neuvola.
Tänä päivänä kartano toimii kaupungin edustustilana ja juhlahuoneistona. Monet säilyneet kartanorakennukset ovat Etelä-Pohjanmaan museon toimi- ja näyttelytiloina. Seinäjoen kaupunki on kunnostanut kartanopuistoa usean vuosikymmenen ajan, ja alue on nykyään suosittu kesäinen virkitys- ja juhlapaikka.