Kansalaisopisto vuodesta 1975
Vuonna 1975 opiskeluaineita oli kaiken kaikkiaan lähes 70. Opiskelijoita oli yhteensä n. 4100, joista n. 700 Nurmossa ja 470 Peräseinäjoella. Suurin osa, eli joka kolmas opiskelijoista oli ikäryhmässä 20–29-vuotiaat ja neljäsosa opiskelijoista oli ikäryhmässä 30–39-vuotiaat. Tavoitteellinen oppiminen alkoi lisääntyä, erityisesti korkeakouluyhteistyön avulla. Käytännöllis-ammatilliset, liikuntaan ja terveydenhoitoon liittyvät opinnot sekä myös kielet ja taideaineet pitivät pintansa suosittujen aineiden listassa. Esimerkiksi opistolaiskunta kartoitti kurssitoivomuksia ja uudet aineet saivat uusia opiskelijoita mukaan, joka edesauttoi opiskelijamäärän kasvua. Pitkien, koko lukuvuoden kurssien lisäksi valikoimaan tuli muutaman viikon tai viikonlopun mittaisia opetusjaksoja.
Henkilökuntaa tarvittiin enemmän kasvavan opiston tarpeisiin nähden. Vuonna 1976 rehtorin lisäksi hallintoa hoiti päätoiminen ja sivutoiminen kanslisti, joiden työtehtävät sisälsivät opetussuunnitelman laatimisessa avustamista, talous- ja palkkahallinnon tehtäviä sekä vuosittain laadittava toimintakertomus ja valtionaputilitykset. Hallinnollisessa hoitamisessa ja opiskeltavien aineiden valikoiman kehittämisessä toimittiin ketterästi, josta tuli Seinäjoen kansalaisopiston tunnusmerkki ja valtti sekä yksi nykyisistä arvoista. Suurin osa opetuksesta toimi tuntiopettajien varassa. Tämä toi keveyttä hallintorakenteeseen ja mahdollisti nopean reagoinnin koulutustarpeisiin. Toisaalta tavoitteellinen opiskelu loi painetta päätoimisten opettajien palkkaamiselle. Ensimmäinen, kielten päätoiminen opettaja, palkattiin 1970-luvun lopulla. Tämä toi mahdollisuuden esimerkiksi kielistudio-opetukseen sekä virallisen kielitutkinnon suorittamiseen.
Rehtori Toivo Mäen mukaan opistotyön tavoitteena oli sekä ”saavutus” eli päämäärätietoinen opiskelu sekä ”elämys” eli enemmän harrastepohjainen opiskelu. Kansalaisopistolla alettiin tarjoamaan avoimen yliopiston kursseja, jotka tarjosivat yliopisto-opetusta sellaisille, jotka eivät olleet tutkinto-opiskelijoita yliopistossa. Ensimmäisiä tarjonnassa olivat sosiaalipolitiikan kurssi, topologian kurssi sekä aikuiskasvatuksen approbatur.
Opistolla alettiin tarjota atk-kursseja, joka mahdollisti laitteiston käyttämisen myös muussa opetuksessa. Populäärikulttuurin nousu näkyi suositussa elokuvakerhossa. Teknistymisen lisääntyminen työelämässä vähensi ruumiillista työtä, joka näkyi liikunnan ja terveydenhoidon tarjonnan lisääntymisenä. Kirjoittamisharrastus oli Etelä-Pohjanmaalla suositutta ja kirjallisuuspiirien puitteissa järjestetyillä luennoilla oli vierailijoina tunnettuja kirjailijoita, kuten Kalle Päätalo. Luentojen suosio yleisesti väheni, vaikka niitä pyrittiin edelleen järjestämään laaja-alaisesti.
Opetustuntien supistaminen oli ajankohtaista lukuvuodelle 1976–1977, sillä yleisten suhdanneheilahtelujen vuoksi menoja tuli karsia. Työväenopistoille tärkeä sitoutumattomuuden periaate oli koetuksella 1970-luvun poliittisen aktivismin takia, sillä työväenopistojen toimia saatettiin tulkita puoluekiihotukseksi. Vuonna 1979 Seinäjoen työväenopiston nimi vaihtui Seinäjoen kansalaisopistoksi, jolloin saatiin poistettua ajatukset siitä, että ajettiin vain työväenopiston asioita.
Lähteet: Seinäjoen kansalaisopiston 70-vuotishistoriikki ” Parempaa elämää – Seinäjoen kansalaisopisto tiedon ja taidon poluilla 70 vuotta”
Kuva: Kieltenopettaja Airi Morrissey, Seinäjoen kansalaisopiston kuva-arkisto
Teksti: Jaana Saukko