Kansalaisopisto vuodesta 1985
Opiston toiminnassa 1980—luvulla kasvu oli tasaista ja aineryhmien tarjonta vakiintui. Opiskelijoita 1980-luvun puolessa välissä oli n. 5800 ja opiskeltavia aineita 77. Kansalaisopistojen ryhmät olivat painottuneet aikuisten koulutus- ja harrastustoimintaan, mutta lakimuutoksen myötä ja muutoinkin tarjontaa haluttiin kasvattaa ulottumaan myös alle 16-vuotiaisiin sekä erityisryhmiin. Perinteisen iltaopetuksen lisäksi päiväopiskelua tarjottiin etenkin vuorotyöläisiä, eläkeläisiä ja kotiäitejä varten. Kesäyliopistoyhteistyö lisääntyi. Kansalaisopiston toisena päätoimisena, tekstiilitöiden opettajana aloitti Elsi Soini. 1980-luvun lopussa palkattiin myös apulaisrehtoriksi Rauni Haapanen.
Tilaresurssien rajallisuuden vuoksi kasvu oli maltillista ja toiminnan laajentumisen vuoksi haettiin tilapäisesti lisäopetustiloja. Tämä puolestaan vei aikaa, kun tila vaati enemmän etukäteisvalmistelua. Kansalaisopiston kansliatilat muuttivat kauppaoppilaitoksessa ensimmäiseen kerrokseen, mutta tämä ei auttanut muuten tilanahtauteen. Lisätilojen rakentamista haluttiin kiirehtiä myös siksi, ettei Seinäjoen kansalaisopisto jäisi jälkeen muista kansalais- ja työväenopistoista. Lisätilojen etsiminen oli suurena tavoitteena koko 1980-luvun ajan ja vasta vuonna 1992 ratkaisuksi alettiin kaavailla muuttoa entisen Tikalaksen tehdasrakennukseen, jossa oli toiminut ammatillinen aikuiskoulutuskeskus.
Kielten opiskelun suosio kasvoi mm. etelänmatkojen lisääntyessä ja tarjonnassa oli jo seitsemän eri kielen opetusta. Suosittujen käsityökurssien tarjonta kasvoi, kun tarjontaan tuli lyhytkursseja ja Seinäjoen kansalaisopisto oli tunnettu suuntautumisesta erilaisiin kädentaitoihin. Liikuntaharrastuksen suosio lisääntyi ruumiillisen työn vähentyessä. Terveys- ja liikuntapiirit olivat opiston suurimpia opetustunneilla sekä oppilasmäärällä mitattuna ja merkitys paikallisen väestön liikuttajana oli huomattava. Jooga oli ristiriitainen uutuus kurssitarjonnassa, sillä se oli rehtori Toivo Mäen suojeluksessa, mutta pohjalaisten keskuudessa se herätti epäluuloja. Raskaan henkisen työn vastapainoksi kaivattiin jotain ja jooga tarjosi pelkän fyysisen liikuntaharrastuksen lisäksi kokonaisvaltaista hyvinvointia.
Yleisesti ottaen rehtori Toivo Mäen itse tärkeänä pitämät aineet ja aiheet nousivat myös Seinäjoen kansalaisopiston oppiainevalikoimaan. Erityisesti psykologiset ja kasvatukselliset teemat korostuivat. Tarjontaan vaikuttivat myös vahvasti kuhunkin aikaan sopivat teemat ja opiskelijoiden kiinnostuksen kohteet.
Nurmon ja Peräseinäjoen opintotarjonta kasvoi, suosittuja harrastuksia olivat Nurmossa erityisesti kädentaidot sekä kansanmusiikki ja kansantanssit, Peräseinäjoella käytännön aineet kuten askartelu ja puutyöt sekä kiviharrastus olivat suosittuja. Osastonjohtajat Nurmossa ja Peräseinäjoella tekivät yhteistyötä ja tämän vuoksi näiden alueiden opintotarjonta oli yhdenmukainen. Kylillä järjestettiin kurssitoimintaa, joka puolestaan toi vireyttä maaseudulle ja edesauttoi kylätoimikuntien perustamista.
Lähteet: Seinäjoen kansalaisopiston 70-vuotishistoriikki ” Parempaa elämää – Seinäjoen kansalaisopisto tiedon ja taidon poluilla 70 vuotta”
Kuva: Valio Hernesmaan kuntopiiri, Seinäjoen kansalaisopiston kuva-arkisto
Teksti: Jaana Saukko