Opiskelijatarinat

Opiskelijamme kertovat omin sanoin kokemuksiaan kansalaisopiston kursseilta. Tarinat ovat aina tervetulleita, joten voit lähettää tai kertoa oman tarinasi meille!

Lue uusimpia opiskelijatarinoitamme:

Jussi Ojala – Luovaamo taiteen perusopetuksesta sisältöjä elämään

Sanni-Leena ja Antti Yliluoma

Pariskunta intoutui pilateksesta! -Sopivan rauhallisia lihaksia aktivoivia liikkeitä, rentoutumista unohtamatta.

Ylistarolaisten Sanni-Leena ja Antti Yliluoman viime syksynä aloitettu yhteinen harrastus löytyi kansalaisopiston opinto-ohjelmasta, kun etsinnässä oli kehonhuoltoharrastus siipikarjatilallisten työssä jaksamisen tueksi ja siitä palautumiseksi. Pilates sopii kaikenikäisille ja –kuntoisille liikkujille.

-Mielessä oli pitkään ajatus kehonhuoltoharrastuksesta työssä jaksamisen tueksi ja siitä palautumiseksi. Kaikenlaista vaivaa ja kolotusta on alkanut 50 ikävuoden lähestyessä ilmetä. Lisäksi harrastan neulomista ja muita käsitöitä, joiden vastapainoksi kaipasin myös liikettä kroppaan. Ajattelin pilateksen olevan juuri sellaista kehonhuoltoa mitä ikääntyvä kroppani kaipasi. Sopivan rauhallisia lihaksia aktivoivia liikkeitä, rentoutumista unohtamatta.

-Pilateskurssin löysin kansalaisopiston kirjasesta. Kerroin miehelleni ilmoittautuvani kurssille ja hän halusi lähteä mukaan. Omalle harrastukselle ajan löytäminen on ollut haastavaa lasten harrastusten vuoksi, mutta nyt onneksi pilatespäivä sopi kalenteriin. Parasta pilateksessa on hyvän olon tunne kehossa. Ryhti parantuu ja keho herää vaatimaan lisää liikettä, venytystä ja huoltoa. Se motivoi liikkumaan lisää. Aina olen itseäni kiittänyt että tunnille jaksoin lähteä enkä jäänyt sohvalle makoilemaan. Yliluomat kannustavatkin kaikkia harrastuksen pariin: Rohkeasti vain mukaan naiset ja miehet pilatesta harrastamaan! Kirjoitus: Katariina Puro, Seinäjoen kansalaisopisto

Kerttu Kråknäs

Seinäjoen kansalaisopistossa taide- ja musiikkikoulu Luovaamossa on mahdollisuus opiskella perusopetuksen yleistä oppimäärää kuvataiteessa, rytmimusiikissa ja teatteritaiteessa. Neljätoistavuotias Kerttu Kråknäs opiskelee teatteritaidetta: ”Pidin jo pienenä esiintymisestä ja äiti ilmoitti minut mukaan teatteriin, kun olin 4–5-vuotias.”

Teatterissa Kerttua kiehtoo mahdollisuus luoda näyttämölle erilaisia maailmoja: ”Tykkään olla eri hahmoissa ja opetella vuorosanoja. Se on hauskaa.” Haastavimmaksi asiaksi Kerttu kokee vahvojen tunteiden näyttelemisen: ”Olen ollut muutamassa roolissa, joissa hahmo on esimerkiksi vihainen tai kiljuu. Ne ovat itselleni vaikeimpia, mutta harjoittelu on helpottanut.”

Tulevaisuuden suunnitelmat ovat Kertulla selvät: ”Haluaisin mennä Tampereen ilmaisutaiteen lukioon ja sen jälkeen teatterikorkeakouluun tai muuhun näyttelijäkouluun. Unelmani on näytellä musikaalissa.” Haaveen toteutumisen vauhdittamiseksi Kerttu aloitti kansalaisopistossa viime vuonna laulu- ja pianotunnit: ”Olen laulanut aina, mutta halusin kehittyä siinä enemmän ja pianonsoiton avulla opin lukemaan nuotteja paremmin.”

Kertun mielestä parasta teatterissa on esiintyminen: ”Oli hienoa, kun saimme viime vuonna esiintyä Nuorisotalon isolla näyttömällä. Aina muutama päivä ennen esitystä alkaa jännittää, mutta lavalle päästessä jännitys katoaa. Kirjoitus: Tuula Kaukola

Saara Pohjonen

Saara Pohjonen osallistuu Seinäjoen kansalaisopistolla Keskipäivän kirjoitushetki -kurssille, jota vetää sanataideohjaaja ja kirjailija Jussi Matilainen. ”Olen saanut monipuolisesti inspiroivia virikkeitä kirjoitusharrastukseni tueksi. Olen oppinut kuuntelemaan paremmin”, Saara kuvailee ja jatkaa: ”Toisten tekstejä arvioitaessa oppii paljon itsekin. Mahtavaa on ollut myös kokemus ryhmään kuulumisesta. Keskinäinen luottamus ja hyvä yhteishenki ovat kannustaneet kirjoittamaan hyvinkin henkilökohtaisista aiheista.” Saara yrittää päästä samalle kurssille myös ensi vuonna. Häntä kiinnostavat myös kokkauskurssit.

Vuokko Ala-Ilkka

Vuokko Ala-Ilkka on ollut mukana artenomi Niina Hallilan vetämällä Väriä ja iloa elämään käsitöistä -kurssilla jo toista vuotta. Kurssilla parasta on Vuokon mukaan sosiaalinen puoli. ”Olen oppinut uusia tekniikoita ja löytänyt uusia ideoita tekemiseen”, Vuokko toteaa. Hän aikoo jatkaa Seinäjoen kansalaisopistossa myös ensi vuonna, mutta ei vielä tiedä, mille kurssille aikoo ilmoittautua. ”Päätän sen vasta kesällä, mutta on paljon mahdollista, että jatkan samalla kurssilla”, Vuokko sanoo.

Marja-Leena Ämmänkoski

Marja-Leena Ämmänkoski on myös mukana Niina Hallilan vetämällä Väriä ja iloa elämään käsitöistä -kurssilla. ”Parasta on ryhmä. Meillä on kivoja keskusteluja. Opettaja on innostava ja avulias ja tuo joka kerta uusia juttuja kokeiltavaksi”, Marja-Leena kehuu. Hän on mukana myös kahdella muulla kurssille: Iloa laulusta! sekä Kirjoittamisen kasvuryhmä: Matka luovuuden sydämeen. ”Opistolla on niin loistava tarjonta, että on vaikea päättää, mille kursseille osallistuu”, Marja-Leena naurahtaa. Hän aikoo tehdä päätöksen ensi vuoden kurssista vasta myöhemmin.

Hanna Rajala

Hanna Rajala kulkee liikuntatieteiden maisteri Kirsi Tammivaaran vetämässä naisten jumpassa Alakylän koululla jo kolmatta lukukautta. ”Parasta on se, että pääsen jumppaan kävellen, sillä asun lähellä. Olen tykännyt myös siitä, että jumpassa on käytetty monipuolisesti erilaisia jumppavälineitä, kuten kahvakuulaa, keppiä ja kuminauhaa, jopa villasukkiakin. Olen oppinut monia hyviä ja tehokkaita jumppaliikkeitä, joita olen voinut hyödyntää myös kotona jumppaillessani”, Hanna kertoo. Hän aikoo osallistua kansalaisopiston jumppaan myös ensi lukukaudella. ”Lisäksi haluaisin osallistua johonkin kädentaitokurssille, jos vain sopiva kurssi tulee silloin vastaan”, Hanna toteaa.

Kiira ja Juuli Lilja

Sisarukset Kiira ja Juuli Lilja käyvät kansalaisopistossa musiikkipedagogi Liisa Talvion pianonsoiton yksilöopetuksessa. Kahdeksanvuotias Kiira opiskelee pianonsoittoa nyt jo kolmatta vuotta, kuusivuotiaalle Juulille tämä on ensimmäinen vuosi. ”Olen oppinut soittamaan uusia lauluja. Parasta on ollut oppia soittamaan kahdella kädellä. Haluaisin jatkaa samalla kurssilla ensi vuonna”, sanoo Kiira. Myös Juuli kertoo oppineensa soittamaan uusia kappaleita. ”Parasta on ollut Hämä-hämä-häkki”, hän nauraa. ”Meinaan jatkaa ensi vuonna samalla kurssilla”, Juuli sanoo. Molemmat tytöt kehuvat Liisaa tosi mukavaksi opettajaksi.