Kruutipuiston luonnonsuojelualue
Vuonna 1925 Östermyran tila testamentattiin Seinäjoen kaupungille. Noin 20 vuoden päästä vuonna 1948 joen länsipuolelle perustettiin Kruutipuiston luonnonsuojelualue Vaasan lääninhallituksen toimesta. Pieni luonnonsuojelualue on kooltaan 2,4 hehtaaria. Jo perustamisvuonna alue oli varttunutta metsää ja nykyään alueen puusto koostuu lähinnä kookkaista kuusista.
Alueella voi tavata Seinäjoelle harvinaisia lajeja, kuten kevätlinnunherne ja syyläjuuri. Molemmat kasvit ovat yleisiä lehtomaisille alueille. Kevätlinnunhernettä voi puistossa tavata puistoraitin keskivaiheilla. Syyläjuuri taas viihtyy joen varressa metsän ja joen vaihettumisvyöhykkeellä. Lahometsässä esiintyy lisäksi taulakääpää, kantokääpää ja pakurikääpää. Ruutipuiston ravinteikkaat ja lehtomaiset kangasmaat ja kosteapohjaiset ranta-alueet mahdollistavat monipuolisen sammallajiston.
Alueella tavataan liito-oravia, jotka viihtyvät varttuneissa sekapuustoisissa kuusimetsissä. Tämän lisäksi alueella tavataan kahta lepakkolajia: pohjanlepakkoa ja vesisiippaa. Pohjanlepakko on Suomen yleisin lepakkolaji. Jokivarressa voi kohdata uiskentelevan saukon, joka on Etelä-Pohjanmaalla poikkeuksellista.
Kruutipuistossa esiintyy useita lintulajeja, joista alueellisesti harvinaisia ovat pyrstötiaiset ja kuusitiaiset, näiden joukossa saattaa nähdä hippiäisen tai puukiipijän. Runsaan lahopuuston ansiosta alueella viihtyy hyvin palokärki ja pohjantikka. Alueella esiintyy myös Suomen pienikokoisin pöllölaji, varpuspöllö. Talvisin joessa sukeltelee koskikara, joka viihtyy Pohjois-Euroopassa.
Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistys on tuonut alueelle erilaisia linnunpönttöjä.
Lähteet
Tuomisto, H. (1997) Seinäjoen Ruutipuisto. Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistys ry.