Seinäjoen uusi rautatieasema valmistuu joulukuussa. Sen myötä Seinäjoelle saatiin viisi uutta julkista taideteosta. Prosessi aseman taidekokonaisuuden suunnittelusta taideteosten tilaukseen ja valmistumiseen kesti kolmisen vuotta. Teokset valmistettiin ja asennettiin vuoden 2024 aikana.
”Teoksia toteutettiin usean eri toimijan kohteeseen. Uusi asema oli ylipäätään laajuudeltaan merkittävä rakennushanke. On hienoa, että taiteen määrä on siellä yhtä lailla suuri”, toteaa Seinäjoen kaupungin julkisen taiteen koordinaattori Elina Alkio.
Aseman taideteokset lisäävät alueen tunnettuutta, viihtyisyyttä ja turvallisuutta ja toimivat tunnistettavana käyntikorttina Seinäjoelle. Teokset ovat keskenään erilaisia, ja niitä on sijoitettu sekä sisä- että ulkotiloihin. Aseman taide toivottaa Seinäjoelle tervetulleeksi työmatkalaiset, turistit, ohikulkijat, perhepalvelukeskuksen asiakkaat ja asukkaat.
Ihmiselämä ja matkanteko läsnä taideteosten aiheissa
Asema-aukiolla kävijää tervehtii Arja Kärkkäisen teos Synnyinkivi, joka sijaitsee perhepalvelukeskus Aallokon edustalla asema-aukion kivetyksessä. Taideteos muistuttaa ylhäältä katsottuna solukkoa ja taiteilijan tausta-ajatus ja lähtökohta ovat olleet elämän alku ja vanhemmuus. Teos koostuu punaruskeasta kivilaatasta, vaaleasta nupukivestä ja marmoribetonista sekä kuparisista yksityiskohdista. Aukiolla oleva istutusallas on osa teosta. Synnyinkivi on katsottavissa niin katutasosta kuin yläkerrosten perspektiivistä.
”Mikroskooppikuvaa esittävän teoksen alkuperäinen päämateriaali kivi on vaihtunut prosessin edetessä joustavampaan betoniin. Taiteilijana betoni on aiemmista teoksistani tuttu materiaali ja tällä hetkellä tutkin uusien ekologisempien betonityyppien hyödyntämistä rakentamisessa ja ulkotilojen kuvanveistossa. Teoksen aiheen pyrin alun perinkin sovittamaan rakennuksen käyttötarkoitukseen, eli että teos tukee läsnäolollaan alueen identiteettiä, ja että teos on mahdollista nähdä myös ympäröivistä rakennuksista käsin eri kerroksista ja suunnista. Arkkitehtuurin ja kuvanveiston suhde on itselleni tärkeä seikka, ja niiden vuoropuhelulla voidaan merkittävästi lisätä julkisten tilojen viihtyvyyttä”, taiteilija avaa teostaan.
Asemakorttelin sisäpihalla sijaitseva Tiina Raitasen Odottaja ja Saapujat koostuu useasta osasta, joista isoin on sisäpihan nurmialueella ja pienemmät perhepalvelukeskuksen ulkoseinissä ja katoksen päällä. Teokset kuvaavat nimiensä mukaisesti odottamista ja saapumista, jotka kumpikin ovat läsnä rautatieasemalla, sekä elämän eri reittejä. Suuri kaarevanmallinen Odottaja-veistos nurmialueella nojaa kuin odottaen. Neliosainen, siipimäisistä tai lehtimäisistä osista koostuva Saapujat kuvaa saapumista perille tai rakkaiden luo. Veistoksissa on käytetty esineitä, joita taiteilija on löytänyt Seinäjoen rautatieaseman ja keskustan alueella kulkiessaan. Ne kuvaavat elämän sattumanvaraisuutta.
”Vierailin Seinäjoella teoksen luonnosvaiheessa. Tutustuin kaupunkiin ja junaradan ympäristöön kahden päivän ajan. Kuljin viipyillen ratapihalla, puistoissa, kaduilla ja parkkipaikoilla. Tutkin maahan pudonneita esineitä ja valitsin niistä kiinnostavimmat muodot mukaani. Lähtökohtana Odottajan pronssiosan muodolle toimi muovin kappale, jonka suurensin 16-kertaiseksi. Muotoilin rungon ja päällystin sen kipsikerroksilla. Useiden kipsikerrosten ja hionnan jälkeen sain haluamani muodon ja pinnan aikaiseksi”, taiteilija kuvailee teoksen syntyä.
”Tiettyyn paikkaan tiettynä aikana päätyneet esineet kiehtovat minua. Ne kuvastavat eletyn elämän sattumanvaraisuutta. Hetkellisen tapahtuman jäänne tallentuu veistokseeni fragmentaarisena muotona, kaikuna menneestä hetkestä”, hän jatkaa.
Perhepalvelukeskus Aallokon aulassa sijaitseva Pia Männikön Rönsy-veistos nimensä mukaisesti rönsyää aulan katosta alaspäin kohti lattiaa. Teos on valmistettu maalatusta, taivutetusta teräksestä ja sen esikuvana on ollut maahumala. Se kuvaa elämän moninaisuutta ja viittaa koko siihen elämän kirjoon, joka on läsnä perhepalvelukeskuksessa. Teoksen suunnittelussa on otettu huomioon Aallokon lapsiasiakkaat: kirkkaat värit ja pienistä osista koottu rakenne muistuttavat Lego-palikoita ja katosta kukkien kautta heijastuva valo heittää aulan seinille valoa ja varjoa.
“Idea Rönsy-teokseen syntyi siirtolapuutarhassani kukkapenkkejä kitkiessä. Maahumala leviää siellä maanpeittokasvina iloisesti rönsyillen joka suunnasta lisää tilaa vallaten, jopa niin että siitä on vaikea päästä eroon sieltä minne sitä ei haluaisi. Maahumala kasvattaa pienestäkin varrenpätkästä sitkeästi uuden haaran leviten myös muiden kasvien lomaan. Rönsy-teoksessa kasvien rönsyily rinnastuu ihmiselämän vaiheisiin: pyrimme sinnikkäästi eteenpäin ja vaihdamme suuntaa tarpeen tullen, elämä haarautuu ja risteilee vuorovaikutuksessa perheen, tuttujen ja tuntemattomienkin ihmisten kanssa”, taiteilija kertoo.
”Rönsy koostuu teräsputkista valmistetusta rungosta ja laserleikatuista lehdistä ja kukista. Teos toteutettiin yhteistyössä Seinäjokelaisen Kaaritaivutus Kumpula Oy:n kanssa. Olen oikein tyytyväinen teokseen, siitä tuli hienompi kuin uskalsin toivoa. Odotan innolla, että talo avautuu käyttöön, ja Rönsy saa elämää ympärilleen”, taiteilija jatkaa.
Yllätyksellisyyttä ja historian havinaa
Aseman alikulkutunnelin taideteos on kuin portti toiseen maailmaan. Marjukka Korhosen Kaninkolo ja maailmanpyörä on useasta eri osasta koostuva kokonaistaideteos, johon kuuluu vesivärimaalausta muistuttava seinämaalaus, metallisia reliefejä ja valoraiteita. Ihmishahmoa esittävä Lähettäjä-reliefi lähettää käytävän seinässä matkaan erilaisia pikkulintuja.
Valoraiteet tuovat teokseen yllätyksellisyyttä ja viittaavat lähteviin juniin ja niiden aikatauluihin. Alikulkutunnelit mielletään helposti kolkoiksi ja epämiellyttäviksi tiloiksi. Teoksen lähtökohtana on ollut luoda tunneliin miellyttävää tunnelmaa, turvallisuutta ja yllätyksellisyyttä.
”Alikulkutunneli on tilana haastava. Teos on muokkautunut pala palalta muun suunnittelun ja alikulkuympäristöön tulevien elementtien kanssa yhteensopivaksi. Pyrin luomaan taideteoksesta sellaisen, että kulkeminen alikulussa on kokemuksellista muuttuvan valo-ohjelman ja seinien värikenttien myötä ja jossa myös käsityönjälki on nähtävissä. Taideteoksen nimi kuvaa itse alikulkutunnelia paikkana, että yritystä muuttaa tila mielikuvituksen ja matkoista haaveilun alustaksi. Ajattelen että taideteos tuo toiminnalliseen ympäristöön inhimillisen olemuksen ja muistuttaa alueen historiasta”, taiteilija kertoo.
Teos viimeistellään kevään 2025 aikana.
Seiparkin pysäköintitalon julkisivussa sijaitseva Juhana Moisanderin Asemalaituri 0, tervehtii junamatkustajia raiteilla ja muita katselijoita Alma-hotellin puoleisella sivulla. Taideteos on toteutettu perforoimalla eli rei’ittämällä valokuvien pohjalta Corten-teräksiseen levyelementtiin, josta rakennuksen julkisivu koostuu. Tekniikalla saadaan aikaan rasteroitu kuva.
Taideteoksen lähtökohtia ovat olleet Seinäjoen ja rautatien yhteinen historia. Taideteoksessa on eri ikäisiä ihmisiä eri aikakausilta ja hevonen. Lisäksi teokseen kuuluu aseman kello. Hevonen symboloi rautatien aikaansaamaa historiallista muutosta – puhuttiinhan aikanaan rautahevosesta, kun perinteiset hevosvoimat vaihtuivat höyryveturiin. Se on myös viittaus maatalousvaltaiseen Etelä-Pohjanmaahan. Asemakello on viittaus ilmajokelaisen Könnin suvun perinteikkäisiin kelloihin ja asemalla läsnä olevaan aikaan.
Taideteoksessa olevat ihmiset ovat taiteilijan mielikuvia henkilöistä, jotka ovat saattaneet joskus kulkea Seinäjoen rautatieasemalla. Kuvat pohjautuvat todellisiin, Pyhälahden valokuvaamossa otettuihin valokuviin, jotka taiteilija on valinnut Lapuan museoiden arkistosta.
Moisander on tyytyväinen teoksen tekniseen toteutukseen: ”Olen erittäin tyytyväinen teokseen. Kello näyttää upealta ja uskon sen istuvan paikallisperinteen jatkeeksi hyvin. Seinien kuvapintojen tekemisprosessi oli vaiheikas – niiden näkeminen paikallaan helpotti sisäistä jännitystäni: hahmojen valokuvallinen tarkkuus toistuu onnistuneesti ja niiden piirto muuttuu vuorokauden ja vuodenajan mukaan. Rakennuksesta tulee pinnoiltaan elävä”, hän kiittelee.
Aseman suuri pronssiveistos teki öisen ilmalennon
Rakennusurakan yhteydessä vanhan rautatieaseman edustalle vuonna 1979 pystytetty Heikki Varjan veistos Tuolta se tulee, tuolta se tulee siirrettiin uudelle asema-aukiolle. Eräänä elokuun lopun yönä toteutettu muuttomatka ei ollut pitkä, mutta veistoksen noin 30 000 kilon paino, koko ja ulottuvuudet tekivät siitä haastavan. Siirron suoritti YIT osana asema-aukion urakkaa. Siirron myötä teos tullaan valaisemaan entistä paremmin.
Aikoinaan taidekilpailun kautta tilattu Heikki Varjan suunnittelema veistos on muistomerkki Seinäjoen kehitykseen vaikuttaneiden rautatieläisten työlle ja sitä kutsutaankin usein rautatieläisten muistomerkiksi. Rautatieläispatsas symboloi rautatien ja rautatielaitoksen merkitystä Seinäjoen kaupungille.
Pronssinen, kahdeksan metriä korkea veistos kurottuu viiteen ilmansuuntaan ja kuvaa Seinäjokea viiden rautatien risteyksenä. Veistoksessa on runsaasti reliefiyksityiskohtia, joiden sisältö on täynnä tarinoita Seinäjoesta rautatieliikenteen solmukohtana. Se oli aikoinaan Suomen suurin pronssiveistos.
Seinäjoen aseman taiteilijat:
Arja Kärkkäinen (s. 1986) on helsinkiläinen kuvataiteilija. Kärkkäinen työskentelee pääasiassa videon ja kuvanveiston parissa. Hänen teoksissaan toistuvat yhteiskunnalliset teemat, kuten osallisuus ja yhteiskunnan sisäiset ja ihmisten väliset sanattomat sopimukset. Hän on toteuttanut julkisia teoksia useisiin kohteisiin Suomessa ja hänen teoksiaan on useissa kokoelmissa. Synnyinkivi kuuluu teossarjaan, jonka aiemmin valmistunut osa Synnyinkivet (2019) on Nurmijärven kirjastossa.
Tiina Raitanen (s. 1983) työskentelee erilaisten materiaalien ja tekotapojen parissa. Hän käyttää taiteessaan usein sattumanvaraisia, ympäristöstä löytämiään esineitä. Raitasen taidetta on ollut esillä näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Helsingin Munkkisaareen valmistui hänen suurikokoinen ulkoveistoksensa Luettelo vuonna 2022 Euroopan kemikaalivirasto (ECHA) edustalle.
Juhana Moisander (s. 1977) tunnetaan mediateoksista, joissa äänen, kuvan ja tilan suhde muodostaa tunnelmaltaan yhtenäisen kokonaisuuden. Hänen teoksiaan on nähty useissa kotimaisissa ja kansainvälisissä näyttelyissä. Lappeenrannan oikeustalossa sijaitsee hänen julkinen teoksensa Justitia (2020).
Pia Männikkö (s. 1971) on monialainen kuvataiteilija, joka työskentelee niin tekstiilin, saven, arkipäivän esineiden kuin videon ja valokuvan parissa. Hänen teoksillaan on usein vahva suhde tilaan, kehollisuuteen ja luonnon ilmiöihin. Männikön taidetta on ollut esillä useissa näyttelyissä Suomessa ja ulkomailla. Vuoden 2024 aikana Männiköltä on valmistunut myös julkinen teos Kukaan ei ole saari Turun uuteen Kompassisairaalaan.
Marjukka Korhonen (s. 1968) on kuvanveistäjä ja julkisen taiteen ammattilainen. Hänen tuotantonsa ulottuu yksittäisistä veistoksesta laajoihin julkisen taiteen suunnittelutöihin. Hänen työskentelynsä aiheina ovat usein erilaisiin yhteisöihin, kuten perheeseen, ystäviin tai työyhteisöihin, kuuluvat ihmishahmot. Kaupunkitilaan toteutetuissa projekteissa Korhosta kiinnostaa erityisesti ihmisen ja rakennetun ympäristön välinen suhde.
Lisätietoa: