Törnävän kartanonpuisto
Seinäjoen vanha keskus, Östermyran kartanoalue Törnävällä, sijaitsee kolmisen kilometriä etelään rautatien risteysaseman ympärille kasvaneesta kaupungin nykyisestä keskustasta.
Törnävän keskeisiä luontoelementtejä ovat alueen läpi virtaava Seinäjoki ja sen kosket. Puisto on tärkeä osa Östermyran kartanon kokonaisuutta, sillä ovathan arvokkaat puistot ja kukoistava puutarha eräitä aidon kartanon – herrgård – tunnusmerkkejä. Kartanonpuisto noudattaa 1800-luvun puistosuunnitelmaa. Puisto kuuluu osana eurooppalaisten puutarhojen Crossing Fences -verkostoon, jossa perinteikkäitä puistoja kehitetään yhteisellä hankkeella matkailun ja virkistyskäytön näkökulmasta.
Tämän päivän seinäjokelaiset tuntevat alueen suosittuna tapahtumapaikkana sekä viehättävänä puisto- ja virkistyskeitaana Seinäjoen jokimaisemassa. Kartanon puistoista ja puutarhasta huolehditaan esimerkillisesti.
Muinaisjäännöksiä
Kartanonpuistossa on rautaruukin ja ruutitehtaan rakennusten ja rakenteiden jäännöksiä. Pohjoisosassa on ruutitehtaan lutterin ja puleerin rauniot.
Saarella on ensimmäisen myllyn peruskiviä ja Kniipintammen luona rautaruukin alahamarin sekä jauho- ja luumyllyn perustuksia. Myllytien varrella on työväen asuinrakennusten, pikkupytingin ja isonpytingin, kunnostettuja kivijalkoja sekä ulkorakennusten perustusten jäänteitä. Vanhan saunan ja ulkorakennuksen kivijalat löytyvät meijerin lähistöltä.
Alueen eteläosassa on ylähamarin perustuksia ja Simunan sillan tukipenkereen jäänteitä. Saaren pohjoispuolella sijaitseva Ruutipuisto perustettiin luonnonsuojelualueeksi v. 1948.
Historiallinen katsaus puutarhaan
Vuorikollegio myönsi Abraham Falanderille luvan rautaruukin perustamiseen Seinäjoen Tikkukoskeen 28.8.1798. Ruukin rakentamisen yhteydessä todennäköisesti perustettiin parhaille alueille ensimmäiset pienet kaalimaat eli kasvimaat ruukin työntekijöitä varten. Palstoilla viljeltiin nauriita, lanttuja, kaalia, sipulia ja perunaa.
Kartanon kasvimaiden perustaminen alkoi varsinaisesti Gustaf Adolfin muuttaessa ruukin isännäksi. Keittiökasvien ohella viljeltiin myös kukkia ja koristepensaita. Punasipulia, punajuurta, pinaattia ja piparjuurta viljeltiin seuraavien vuosien aikana. Ruukin pihan kunnostaminen aloitettiin vuonna 1807.
Vuonna 1825 alkoi Östermyarn historiassa toinen voimakas rakennusvaihe, kun alueelle perustettiin ruutitehdas. Väkimäärän lisääntyessä työväelle rakennettiin asuntoja Peräseinäjoentien varteen. Kartanon piha erotettiin tehtaan alueesta aidalla. Sisääntulotien päähän pystytettiin portinpylväät ja portti. Kartanon päärakennuksen laajentaminen aloitettiin v. 1829, ja sen siipiosat valmistuivat v. 1834. Samanaikaisesti aloitettiin ensimmäisen varsinaisen puutarhan rakentaminen päärakennuksen länsipuolelle.
Gustaf Adol Wasastjerna johti menestyksellisesti rauta- ja ruutitehdasta. Paitsi nurmi- ja viljanviljelyn kehittäminen myös puutarhanhoidon edistäminen oli hänen mielenkiintonsa kohteena. Östermyran puutarhan on täytynyt poiketa tavallisesta kaali- ja ryytimaasta, sillä puutarhaviljelysseura, Finska trädgårdsodlingssällskap kutsui ruukinpatruuna ja ritari Gustaf Wasastjernan jäsenekseen v. 1840.
Puuaharhan ja puiston kukoistuskausi
Kartanon kolmas patruuna Gustaf August Wasastjerna ja Hedvig Mathilda Donner vihittiin avioliittoon v. 1848. Kerrotaan, että Mathildan tullessa ensimmäistä kertaa Östermyran kartanoon vievä puistokuja oli koristeltu kuivatuin ruusun terälehdin. Tästä alkoi puutarhan ja puiston varsinainen kukoistuskausi.
Puutarhaan lisättiin varsinkin ruusuja ja daalioita ja niistä tuli Mathildan suosikkikasveja. Puiston kunnostaminen käynnistettiin v. 1856. Puistoon valmistui kasvihuone, jota varten hankittiin 62 lasiruutua. Katto katettiin päreillä. Viiniköynnöslavakin rakennettiin Östermyraan keväällä 1861. Puutarhaa kunnostettiin ja sinne hankittiin työvälineitä. Kukkalaatikoita valmistettiin, siemeniä ja ruusupensaita tuotettiin Turusta ja jopa kolme palmua vuonna 1863.
Vuonna 1865 valmistui uusi puistosuunnitelma, jossa koko piha-alue oli muotoiltu uudelleen englantilaiseen tyyliin. Puistoa oli laajennettu niin, että päärakennuksen lisäksi ruukin työväenasunnot ja muutamat ulkorakennukset oli yhdistetty osaksi kartanopuistoa. Käytävien kaarteita ohjasivat uudet maastonmuodot, matalat kumpareet ja tiheät kasvillisuussaarekkeet. Sisääntulotien uudet pyöreät ja soikeat kukkaistutukset sijaitsivat symmetrisesti tien molemmin puolin.
Päärakennuksen edustusistutukset samoin kuin muotopuutarha oli muotoiltu ovaalin – ja pisaranmuotoisiksi koristepensas- ja kukkaistutuksiksi. Kasvien määrä ja lajien runsaus loivat puistoon vaihtelevuutta. Avoimet niityt ja nummet vuorottelivat tiheiden puu- ja pensasaarekkeiden välissä.
Katovuodet – viimeisen vuosikymmenen kukkaloistoa
Kuten muualla Suomessa, myös Östermyrassa elämä muuttui vuoden 1867 myötä syksyn tuodessa hallan ja katovuoden. Kesän viljasato menetettiin ja seurauksena oli yleinen nälänhätä. Ruukilla selviydyttiin, kun viljaa saatiin tuotettua Venäjältä. Seuraava talvi oli erittäin luminen ja kylmä. Keväällä Seinäjoen seudulla tulvat veivät rukiin oraat ja kevätviljojen kylvö myöhästyi. Syyskuussa ankarat hallat tuhosivat viljasadon. Kahden peräkkäisen sadon menettäminen vaikutti ruukin talouteen niin, että Gustaf August Wasastjerna ei pystynyt selviytymään pankkilainojensa koroista. Lisäksi hän oli joutunut maksamaan suuria summia konkurssiin menneiden ystäviensä takauksia. Ruukilla elettiin lopun alkua.
Konkurssi oli välttämättä edessä. Östermyran ruukki myytiin pakkohuutokaupalla vuonna 1870 ja omistajaksi tuli Yhdyspankki. Gustaf jatkoi pankin tilanhoitajana, kunnes pankki myi tilan Wasastjernan vanhimmalle pojalle Albinille ja hetken aikaa elämä jatkui kuten ennenkin.
Vuonna 1872 puiston kunnostamista jatkettiin edelleen. Puutarhuri Carl Dirix oli vuosikymmenten aikana saanut puutarhan kukoistamaan. Talvella 1994 yli 70-vuotias Dirix kuoli ja hänen mukanaan päättyi yksi aikakausi kartanopuiston historiassa.
Vuonna 1884 rautaruukin toiminta Östermyrassa päättyi lopullisesti. Myös ruutitehtaan toiminta hiipui ja pysähtyi viimein ruutisilinterin räjähtäessä vuonna 1888. Gustafin ja Mathildan aika ruukilla alkoi vähitellen lähetä loppuaan. Gustaf ei enää selviytynyt ruukin veloista ja joutui toistamiseen luopumaan Östermyrasta. Kartano myytin Henkivakuutusyhtiö Kalevalle. Wasastjernan suvun vaikutus Östermyrassa oli päättynyt.
Östermyrasta Törnäväksi
Seurasi useita omistajia, joiden aikana puutarha jäi ilman puutarhuria ja hoitajaa. Puutarha alkoi taantua, kukkatarha hävisi vähitellen pois. Vuonna 1900 uusi omistaja, ruotsalainen puutavarayhtiö Östermyra Bruks Ab hakkasi tilan metsät. Kartanon maat lohkottiin, palstoitettiin ja myytiin. Vuonna 1904 oli jäljellä ainoastaan 170 hehtaaria Wasastjernan aikaisesta 4000 hehtaarin maatilasta.
Vuonna 1904 Östermyran kartano siirtyi Ilmajoen tuomiokunnan tuomarin, hovioikeudenassessori Konstantin Törnuddin omistukseen. Hän muutti Östermyran nimen sukunsa syntymäpaikkakunnan Tyrnävän ruotsinkielisen nimen mukaan Törnäväksi. Saaresta tuli Törnävän saari.
Puistoalue ja puutarha saivat vähitellen uuden ilmeen. Törnävän saari sekä päärakennuksen ja maantien välinen alue olivat puistoa, mutta aluetta käytettiin osittain myös laitumena, ja puistokasvillisuus hävisi vähitellen. Vain Aleenintien koivukuja säilyi.
Törnävän kartanonpuisto 1925 – 1960
Törnudd testamenttasi kartanon Seinäjoen kunnalle. Törnuddin aikana vanhoja ränsistyneitä rakennuksia oli purettu pois ja pihapiirin ilme oli muuttunut yhä avoimemmaksi.
Kunta vuokrasi päärakennusta kesäasunnoksi. 1930-luvulla sinne siirrettiin kunnanvaltuuston ja lautakuntien kokoustiloja. Vuonna 1939 Seinäjoen maalaiskunta vuokrasi kartanon Luontaisparantola ja Lepokoti Oy:lle. Kartanon puiston kunnostaminen aloitettiin, mutta sota katkaisi toiminnan yli viideksi vuodeksi. Kartano toimi sotasairaalana vuosina 1939 – 1945. Luontaisparantolan toiminta jatkui vuoteen 1954 ja tuona aikana puistoa ja puutarhaa kunnostettiin. Saaren pohjoispuolella sijaitseva Ruutipuisto perustettiin luonnonsuojelualueeksi vuonna 1948.
Luontaisparantolan toiminnan päätyttyä kartano korjattiin kunnan käyttöön. Maalaiskunnan kunnantoimisto siirtyi sinne vuonna 1957. Kartanoon tulivat myös kunnanhallituksen kokoustilat sekä äitiys- ja lastenneuvolan toimitilat. Kartano siirtyi kuntaliitoksen myötä Seinäjoen kauppalalle vuonna 1959.
Puiston vaiheita Seinäjoen kaupunkiaikana
Törnävän puiston uusi kukoistuskausi alkoi, kun kartano siirtyi vuonna 1959 Seinäjoen kauppalalle, josta seuraavana vuonna tuli kaupunki. Kaupungintalon valmistuttua kaupungin toiminta siirtyi sinne ja kartanoon sijoitettiin Seinäjoen Talouskoulu.
Kartanopuistoa rajasivat aidan reunaan istutetut koivut, kuuset ja lehtikuuset. Kasvillisuus ja kukkaistutukset olivat vähitellen hävinneet kartanon puutarhasta, jota hoidettiin niittynä. Törnävän saarella kasvoi metsää, vanhoja koivuja ja kuusia. Lammen rantoja oli täytetty vuosien aikana, ja se oli kasvamassa umpeen. Törnävän saaren rannat olivat karua kivikkoa.
Seinäjoen kaupunki palkkasi kaupunginpuutarhuriksi Arvo Toivolan vuonna 1962. Hän aloitti kartanopuiston kunnostamisen ja laajennussuunnittelun. Kartanopuiston kunnostussuunnitelmia laatiessaan Toivola tutki myös Törnävän saaren soveltuvuutta erilaisten tapahtumien järjestämispaikkana. Hän laati suunnitelman lammen laajentamisesta ja kesäteatterin rakentamisesta Törnävälle. Hänen työtänsä jatkoi seuraava puutarhuri Pekka Uotinen. Törnävän kehittäminen virkistys- ja huvikeskukseksi oli saanut alkunsa.
Teatteria varten rakennettiin uusi saari, lampea laajennettiin ja vanhan uoman itäpuolelle kaivettiin uusi uoma. Ruoppausmassoista muodostettiin kesäteatterin katsomorinne. Teatterisaari valmistui vuonna 1964. Puleerinvainiosta tuli pysäköintialue. Kesäteatterin rakentamisen yhteydessä koko Törnävän saari kunnostettiin. Vanhoja puita poistettiin ja kenttäkerros nurmetettiin. Alueelle istutettiin koivuja, siperianpihtoja, hopeapajuja, terijoensalavia ja lehmuksia sekä unkarinsyreenipensaita. Kartanonpuiston kunnostus jatkui koko 1960-luvun. Nurmikot perustettiin ja käytävät rakennettiin uudelleen. Uimaranta ja rantakäytävä kunnostettiin vuonna 1968. Kartanon joenpuoleinen puutarha entisöitiin 1800-luvun malliin vuonna 1979.
Puutarha uudistettiin nykyiseen muotoonsa seuraavan kaupunginpuutarhurin Kai Ahmion suunnitelmin v. 1980. Törnävän saaren laululava uusittiin ja saareen rakennettiin kahvio- ja huoltorakennus kaupunginarkkitehti Riia Hakolan piirustusten mukaan vuonna 1971.
Viimeisin puiston kunnostus on tehty Törnävän saaressa. Laululavan edustan nurmikko päällystettiin betonikivillä vuonna 1989, jotta se kestäisi suurten yleisötapahtumien aiheuttamaa kulutusta. Rantakäytävän ja Törnävän koulun ympäristön istutuksia täydennettiin vuonna 1992.
Tänäpäivänä puistoalueella kasvaa noin 1630 puuta ja 660 pensasta. Monet kartanon säilyneistä rakennuksista ovat Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseon toimi- ja näyttelytiloina. Törnävän saari oli, ja on vielä nykyäänkin, suosittu kesäinen juhlapaikka, joka tänä päivänä toimii mm. kesäteatterin sekä Provinssin näyttämönä. Viihtyisä jokirantapuisto tarjoaa myös luonnonrauhaa ja linnunlaulua.